ilma [ilma] n (~n, ~a, -moja) | |
1. | vzduch |
2. | počasí |
phr | |
kirkas ilma jasno (počasí) |
oikeudenkäynti | ilman oikeudenkäyntiä tapahtuva (práv.) mimosoudní |
päästää | päästää ilma jstk vyfouknout (vyprázdnit pneumatiku ap.) |
päästää | päästää ilmat jstk vypustit vzduch z čeho (pneumatiky ap.) |
syy | ilman syytä bezdůvodně |
syy | ilman syytä tapahtuva bezdůvodný, svévolný (objektivně neopodstatněný) |
hyvä | On hyvä ilma. Je hezky. (počasí) |
oželet | muset oželet co (obejít se bez) täytyä tulla toimeen ilman jtk |
vypustit | vypustit vzduch z čeho (pneumatiky ap.) päästää ilmat jstk |
hezky | Je hezky. (počasí) On hyvä ilma. |